Muokattu 12.11.2008

Päiväkirja Muistiinpanoja ja kokemuksia sota-ajalta 15.1.44 lähtien

Kirjoittanut Pauli Verner Kenttäkumpu

15.1.44. Lentotiedustelun avulla oli saatu selville, että suuri vihollisjoukko oli majoittunut läheisyyteemme. Läksimme yöllä sitä vastaan. Aamuyöstä saimme yllättäen kosketuksen viholliseen. Syntyi lyhyt, mutta ankara laukausten vaihto. Komppaniastamme kaatui yksi mies omien ampumana. Yksi haavoittui. Ryssä lähti takaisin ja sen suunnitelmat meni myttyyn.

30.1.44. Meidän joukkueestamme kaatui stm Kivelä ja alik. Maunula. Sotamiehet Eskelinen ja Kauttio joutuivat vangiksi. Ryssä väijyi ladun varressa ja yllätti heidät.

3.2.44. Tänään oli minulla hyvä tuuri. Olisi näet pitänyt lähteä vetämään yhdyspartiota ja joutunut luultavasti ryssän väijytyksen uhriksi, mutta oma partiomme, joka palasi ryssän puolelta joutui kosketukseen pimeässä Iivanan kanssa, joka meni seuraavana päivänä omalle puolelleen.

6.2.44. Teimme tänään noin 25 km partiomatkan etumaastoon. Matkalla näimme hirven, jota ammuimme muutamia kertoja konepistoolilla. Se pääsi kuitenkin haavoittuneena pakoon, eikä meillä ollut aikaa seurata sitä.

8.2.44. Tuiskuinen talvipäivä kului rauhallisesti, vain muutamia miinoja jymähteli ympärillämme.

10.2.44. Yöllä lähti partiomme väijymään ryssän latujen varteen. Olin silloin vartiossa, kun partioon lähtijöitä määrättiin enkä päässyt mukaan. Sain tänään erittäin hyvän paketin äidiltä. Kyllä äiti on sentään maailman paras ihminen.

11.2.44. Tavallinen sodan arkipäivä, kului vartioimisessa ym. pienissä askareissa.

12.2.44. Tämä päivä on kunniakkaimpia sotaretkelläni. Olimme etumaastossa partiossa vänr. Similän johdolla. Huomasimme kuinka Iivanat tulivat meitä kohden hitaasti taapertaen suksillaan. Oli huono maasto, niin ettei päässyt oikein railakkaasti sarlaamaan näitä ainaisia kiusankappaleita. Ryssä huomasi meidät noin parinsadan metrin päässä. Katselimme oikein silmästä silmään toisiamme erään Iivanan kanssa. Sitten alkoivat konepistoolimme toimia ja sen jälkeen me häivyimme.

13.2.44. Tänään oli meillä oikein musta päivä. Mitäpä muuta osaa kolmanneltatoista päivältä toivoakaan. Ryssä yllätti kymmenmiehisen partiomme. Komppaniamme päällikkö, Mannerheiminristin ritari kapteeni Mikkonen sekä alik. Haukinen ja stm Murtomäki kaatuivat. Kokelas Saloranta ja eräs toinen mies joutuivat luultavasti haavoittuneina vangiksi. Vänr. Similä ja stm Järvelä haavoittuivat ja kolme muuta pääsivät ehyinä pois. Olin illalla mukana etumaastossa partiossa.

14.2.44. Tänään käytiin hakemassa sankarivainajien ruumiit taistelupaikalta. Ryssä oli evakoinut heidät. Kapteeni oli aivan alusvaatteisillaan.

15.2.44. R.J.P.5.sen komentaja kävi tarkastamassa tukikohtamme.

17.2.44. Olin mukana etumaastopartiossa. Hiihdimme läpi laavualueen, muttei näkynyt yhtään Iivanaa. Ei se Iivanakaan kehtaa joka päivä olla liikkeessä.

19.2.44. Rakensimme tänään viihtyisän pahviteltan. Ai, ai, kun on kodikasta kuin oman katon alla ja kuunnella suosittuja äänilevyjä.

KORSUHAAVEITA
tango
Kun korsus valvon hetken
mä usein iltaisin,
sun luokses teen mä retken,
taas jälleen unelmin.
Ol' kevät kauneimmillaan,
kun luotas läksin pois,
et aavistanut varmaan
mi kohtaloni ois.
On sinisilmäs ---- suu,
mun luonani jälleen,
oi armas yksin kun jäin!
Saavuithan näin uudelleen,
kun korsurauhas hetken
mä usein iltaisin
sun luokses teen mä retken,
vain hetken unelmiin.

20.2.44. Tänään oli helppo päivä. Kävin vain saattopartiossa.

21.2.44. Sain tänään jälleen kirjeen Eva-Liisalta. Voi herttanen aika kuinka hän on viehättävä tyttö ja kirjoittaa niin hauskoja ja mielenkiintoisia kirjeitä. Olemme hyviä tovereita ja pidämme paljon toisistamme. - Kävin tänään yhdyspartiossa pohjoisessa.

26.2.44. Tänään oli kaunis päivä. Olin mukana etumaastopartiossa.

27.2.44. Saapui 4. divisioonan jääkärikomppania vaihtamaan meidät.

28.2.44. Aamulla varhain läksimme. "Sisilian" tukikohdasta hiihtämään Salkavaaraan ja sieltä autoilla edelleen uusiin tehtäviin ja taisteluihin. Tämä "Sisilian" tukikohta, jossa me olimme 2 kuukautta, on niillä seuduin vaarallisimpia paikkoja. Ryssä oli sen hävittänyt maan tasalle joulun aattona, vieden mukanaan useita vankeja ja saaden saaliiksi mm. suuren joukon joulupaketteja. Meidän tappiomme näiden kahden kuukauden aikana oli 5 kaatunutta, 5 vangiksi joutunutta ja 5 haavoittunutta. Meidän komppaniamme päällikkö, Mannerheiminristin ritari kapt. Mikkonen saavutti sankarikuolemansa täällä. Hän oli niitä harvoja johtajia, joka oli rohkea ja etevä, sekä erittäin pidetty alaistensa keskuudessa. - Myöhään illalla saavuimme Tapponiemeen, Aänisen rannalle. Täällä oli meille rakennettu valmiiksi jo pahviteltat.

29.2.44. Helmikuun viimeinen päivä. Kävimme hiihtämässä ja poikkesimme kanttiini "Revontulessa".

2.3.44. Tänään satoi lunta ja oli sellainen "rämpsy" ilma. Harmitti niin kovasti kun täytyi kiertää koko Tapponiemi. Keli oli raskas ja suksenpohjat jäätyivät, mutta siitä huolimatta hiihdimme kierroksen. Iltapäivällä oli vanginsieppausharjoitus.

3.3.44. Tänään oli suorastaan "lentävä keli". Tutustuimme pataljoonan lohkoon. Kävimme mm. Poventsan kaupungissa. Paluumatkalla hiihdimme hurjasti ja poikkesimme kanttiinissa.

4.4.44. Meillä oli komppanian välinen hiihtokilpailu, jonka voitti ylik. Vaattovaara. Huvittava yllätys oli mm. se, että "fascisti" ylik. Mattonen sijoittui aivan kärkipäähän. Minä olin vasta 14.sta.

Den 5 Mars, år 1944. Kävin entisessä yksikössä tapaamassa tovereita. Pojat ihmetteli aikalailla kun olin vielä elossa, sillä he luulivat, kun lähdin tähän jääkärikomppaniaan, että kyllä se oli minun pääni menoa. Oli hauska tavata entisiä "sökökavereita" ja aseveljiä.

7.-8.3.44. Teimme kaksi vuorokautta kestävän hiihtomarssin Ristilammen taakse. Yövyimme havulaavuilla. Pahus vieköön, kun sattui sellainen virhe laavun teossa, että tuuli kävi laavun sisälle. Uh, huh kun puistatti kun heräsimme ja rakotulet olivat sammuneet.

16.-17.3.44. Teimme samanlaisen marssin Perälahteen. Takasin palatessa "valloitimme" keskellä yötä erään tukikohdan.

19.3.44. Kylläpä sitä sattuu vaikka minkälaista yllätystä tässä sodassa. Kun päivällä tulin ampumasta kutsuttiin minut toimistoon. Luutnantti jutteli ensin kaikenlaista ja kysyi sitten olenko minä Sisiliassa ollessani kirjoittanut Neiti Seija Hänniselle Kemijärvelle. "Olenhan minä kirjoittanut kaksikin kirjettä, joista ensimmäinen taisi mennä Moskovaan silloin kun alik. Maunulan partio joutui vangiksi." Ryssä oli ottanut yhden kohdan siitä jossa esittelin itseäni ja painattanut sen Sotilaan ääni nimiseen lentolehtiseen, vähän muutettuna. Näin siinä oli: "Korp. Pauli Kenttäkumpu kirjoittaa Neiti Seija Hänniselle Kemijärven Pohjanpirttiin: Suomen armeija kyllä pitää huolen etten minä ole liian lihava." Samassa lehdesssä oli myös otteita kahden toisen meidän ryhmästä olevan pojan kirjeistä.

Marianpäivänä. Oli oikein kaunis ja keväinen ilma. Kävin sunnuntailomalla K.mäessä. Katselin siellä mm. elokuvan "Miehen kunnia". Hauskahan se on käydä edes K.mäessä täältä korvesta.

Tiistaina. Meidän jääkärikomppaniallamme oli 30 km kilpahiihto. Kyllä jääkärit on sentään hakamiehiä. Niillä on niin pitkät kilpahiihdotkin, että se Jv. ja tykkimiehiä aivan hirvittää.

Keskiviikon ja torstain välisen yön me hiihdímme kokonaan. Kylläpä silloin oli pakkanen! Aivan nauratti kun kaverit koitti seisoa keskellä paitaa aina taukopaikassa. Kaiken kaikkiaan kuljimme noin 30 km.

Perjantaina. Rahapäivä! Saatiin päivärahat.

Lauantai. Tänään oli ampumahiihdot. Seitsemän kilometriä oli verryttelytaivalta ja kuusi pikataivalta. Olin hieman rampa ja pääsin toimitsijaksi.

Maanantaina 3.4.44. Teimme noin 25 km pitkän marssimatkan suksilla. Oli hauska hiihdellä avopäin keväthankia pitkin.

Tiistaina 4.4.1944. Täydensimme kortin hiihtomerkin saantia varten.

Keskiviikkona. Meitä oli 8 henkinen partio Äänisen jäällä keskiviikon vastaisena yönä. Kävimme lähellä Kuusisaarta, jossa on ryssän tukikohta. Mitään erikoisempaa siellä ei näkynyt. "Emme viitsi mennä edemmäksi, kun ei ole "Pestipyssy" matkassa", sanoi ltn Huovinen. On näet ikävä kohdata jääkelkka, kun ei ole konepistoolia kummempaa asetta mukana.

Torstaita vasten yöllä teimme samanlaisen partioretken. - Lähetin tänään viimeiset suoritukset Ruotsin kielen peruskurssista K.V.S kirjeopistoon.

Pääsiäinen 1944. Tämä on jo kolmas pääsiäinen tämän sodan aikana. Montakohan on vielä jäljellä? Vai onko yhtään? 1942 olimme Ontrosenvaarassa katselemassa pääsiäisenä suurta ilmataistelua. Pääsiäisenä 1943 olin Saravaarassa ja nyt ollaan Tapponiemessä. Ensimmäisen pyhän olin "tupajyskynä" ja toisena pyhänä kävimme teatterissa. Tosin vain peruna sellaisessa. Niin me pojat huvittelemme !

13.4.44. Tutustuimme tänään noihin "jääkenttien kauhuihin" eli jääkelkkoihin. Kunnioitukseni noita mööpeleitä kohtaan väheni aika lailla, sillä ne näytti niin avuttomilta. Näissä kelkoissa ei ollut edes minkäänlaista panssaria. Kuka tahansa k.p.mies olisi voinut ne tuhota.

15.4.44. Tänään oli se riemun päivä jota olin jo kauan odottanut. Sain nimittäin 15 vrk lomaa. Illalla klo 21.10 lähti juna K.mäestä.

17.4.44. Matka kului hauskasti kun sattui kaksi lottatyttöä matkaseuraksi. Illalla tapasin Rovaniemen-Kemijärven junassa tutun tytön, sekä hänen tuttavansa. Heillä oli mukanaan viinaa ja minäkin otin muutaman ryypyn. Tilasin asemalta pirssiauton jolla ajoin kotiin.

22.4.44. Kylläpä oli jännää käydä tapaamassa ensikerran Eva-Liisaa. Kuulin kun myyjättäret juttelivat, että "mikähän noista mahtaa olla se Pauli." Kävimme Lapinmaan yläkerrassa illallisella, jonka jälkeen istuimme ja juttelimme minun boksissani. Hän pyysi minua kotiinsa, mutta en ehtinyt käydä siellä.

26.4.44. Kävimme Helvin kanssa Tapionniemessä Martan luona vieraisilla. Ilta kului erittäin hauskasti.

28.4.1944. Voi, voi kun täytyi lähteä jo takaisin rintamalle. Lähdin tänään kotoa ja matkustin Rovaniemelle. Olin siellä päivän.

29.4.44. Vietin puoli päivää Oulussa. Hauskaahan siellä oli, mutta kalliiksi se tuli.

Vapunpäivänä. Saavuin takaisin yksikkööni. Kyllä se hieman harmitti, mutta isänmaa tarvitsee meitä vielä.

Toukokuun 2 p.nä. Ostin täytekynän. Se maksoi 420 mk.

Toukokuun 6 p.nä. Meidän ryhmällämme oli pienet "riivikkohäät". Kaljaa oli 20 ltr. Ohjelmassa oli myös laulua, soittoa ja tanssia.

Toukokuun 7.-8. p.nä. Kävin Karhumäessä Hellin ja Leon luona kylästelemässä. Illalla kävimme elokuvissa erään Parkanolaisen lottatytön kanssa.

Toukokuun 9 p.nä. Saimme taas lisää sivistystä, rokotuksen muodossa.

Toukokuun 13 p.nä. Aurinko paistoi lämpimästi. Loikoilimme ulkona ja otimme aurinkokylpyjä.

Toukokuun 15 p.nä. Oli suunnistamiskilpailu komppaniassa. Olin järjestyksessa kuudes.

Toukokuun 16 p.nä. Lähetin 2400 mk kotiin.

Toukokuun 20 p.nä. Kävimme hakemassa polkupyörät. Mennessä kävelimme ja tullessa ajoimme pyörillä. Sain Eva-Liisalta paketin. Kyllä hän on sentään kiltti tyttö.

Toukokuun 21 p.nä. Tänään on sankarivainajien muistojuhla. Meillä oli paraati ja Jumalanpalvelus Möykynmäellä.

Helluntai 1944 vietettiin Tapponiemessä. 30.5.44 lähdimme jälleen uusille asuinsijoille. Pyöräilimme Saravaaraan jossa meille oli hyvät asunnot.

18.6.44. Illalla alkoi ikävä perääntymismarssimme kohti vanhaa Suomea. Ryssä ei hyökännyt tällä lohkolla, mutta kun tämä rintamalohko on niin kaukana vihollisen alueella täytyi täältä lähteä muilla rintamilla tapahtuneen perääntymisen takia. Tuntui kuin koko Suur-Suomi hanke olisi rauennut taas tyhjiin ja koko paljon uhreja vaatinut sota kääntynyt häviöksemme? Marssimme K.mäen kautta Käppäselkään, jonka lähettyville leiriydyimme.

19.6.-44-20.6.44 välisenä yönä teimme matkan Käppäseljästä Ilamaselän - Mäenselän kautta Kontiopohjaan. Kahtena yönä marssimme noin 120 km. Meidän osastossamme on kaikilla polkupyörät, niin ettei marssimme ollut kävelyä.

24.6.1944. Juhannusiltana läksimme Kontiopohjasta. Ajoimme Viitanan tietä pitkin Patajärvelle missä meidät lastattiin junaan.

25.-, 26.-27.6.44. Matkamme jatkui hitaalla junakyytillä Suojärvelle, Matkaselkään, Sortavalaan, Elisenvaaraan, Simpeleeseen ja lopuksi Jääsken asemalle, josta jatkoimme matkaa pyörillä Ihantalan kylän lähettyville. Täällä riehuivat taistelut hirvittävänä ryminänä.

29.6.44. Erikoisen jännittävä ja verinen päivä. Olimme taas pitkästä aikaa kosketuksessa vihollisen kanssa. Matkalla linjoille tuli velipoika Armas haavoittuneena vastaan. Sain "panssarinyrkillä" osuman vihollisen raskaaseen hyökkäysvaunuun. Sen numero oli 445. Meidän komppaniastamme kaatuivat vänr. Snellman. Ylik. Lehtonen ja stm Laurila jäivät kaatuneena kentälle. Vänr. Snellmannin ja stm Nurmelan ruumiit saatiin pois. Useita haavoittui.

30.6.44. Aamulla saavuimme edellisen päivän taistelusta. Nukuimme vähän aikaa ja illalla oli tehtävänämme mennä ottamaa yhteyttä Vakkilan kylässä oleviin joukkoihin. Saavuimme takaisin 1.7.44. aamuna.

3.7.44. Aamupäivällä alkoi vastaisku Pyöräkankaan maastossa. Ilmatoiminta oli vilkasta molemmin puolin ja tykistötuli oli ankara. Illalla syntyi kova lähitaistelu, jossa meikäläisiä oli jääkärikomppanian lisäksi eräs toinen komppania. Ryssä pakotettiin perääntymään. Meidän komppaniastamme kaatuivat luutn. Huovinen, korpr. Haataja, stm Laukkanen. Useita haavoittui.

6.7.44 vaihtui komppanianpäälliköksemme luutn. J. Ruhanen. Ent. päällikkö luutn. P. Hukkinen siirtyi huoltotehtäviin.

Nämä merkinnät on täytynyt tehdä hieman jälkeenpäin, sillä näihin aikoihin oli niin kiire, ettei joutanut paljon kirjoittamaan ja sitä paitsi tämä kirjakin oli "ylellisyystavaroiden" joukossa töpinässä.

22.7.44. Sairastuin täällä liikkeessä olleeseen vatsatautiin joka alkoi äkillisellä kuumeella.

23.7.44. Olin niin heikossa kunnossa, että jouduin sairaalaan. Ks. 13, jossa minä olin, sijaitsi Tiuruniemen parantolassa Saimaan rannalla.

2.8.44. Lähdin takaisin entiseen yksikkööni. Illalla saavuimme H.t.k:oohon, joka sijaitsi Lappeenrannassa entisissä H.R.R. ja U.R.R.än kasarmeissa.

3.8.44. Saavuin komppaniaan. Olin yötä Töpinässä.

5.8.1944. Iskujoukkomme, johon kuului mm. meidän komppaniasta 35 miestä, tunkeutui vihollisasemiin ja tuhosi 9 osaksi maahan kaivettua vihollisen panssarivaunua. Vanha aseveli korpr. Saari Martti kaatui tällä matkalla. Stm Palo A. sai täysosuman krh.n kranaatista. Lisäksi haavoittui komppaniastamme 6 miestä.

10.8.1944. Kävin kylästelemässä velipojan luona.

15.8.44 vasten yöllä näin unta, että rauha tulee 19.9. Ampuminen heitetään maanantaina ja rauha tulee tiistaina.

16.8.44. Eversti Puroma kävi tarkastamassa komppaniamme. - Illalla muutimme uudelle majapaikalle. Siellä alkoi korsun tekotyöt. - Laitoin äitimuorille 1200 mk.

17.8.1944. Puhdistimme majoitusaluetta ja hommailimme yhtä ja varsinkin toista.

19.8.1944. Ensimmäinen ja puolet toisesta joukkueesta oli tutustumassa uusiin p.s.t. aseisiin, kuten panssarikauhuun ja panssarinyrkkiin.

20.8.1944. Koko komppania oli seuraamassa kun näillä uusilla aseilla ammuttiin.

22.8.44. Kapteeni Nummi tuli komppaniamme päälliköksi.

23.8.44. Komppanianpäällikkö ja alik. Andrejeff menivät majoitustiedusteluun.

31.8.44. Tänään pääsimme reserviin. Lähdimme aamulla klo 6 ajamaan kohti rauhallisempia seutuja. Ennen puolta päivää saavuimme Antrean pitäjän Korjalan kylään, jossa majoituimme taloihin. Tuntui suorastaan ruhtinaalliselta saada asua siistissä siviilitalossa, kun on melkein koko kesän asunut poteroissa ja teltoissa.

3.9.44. Klo 23.00 piti pääministeri puheen joka kosketteli Suomen ja Neuvostoliiton välisiä rauhan pyrkimyksiä. Samalla hän ilmoitti, että suhteemme Saksaan katkeavat.

4.9.44. Klo 10.00 lähdimme ajamaan Antrean asemalle. Ilma oli hyvin kurja. Satoi vettä ja oli pimeä. Aamulla kun lastasimme tavaroitamme vaunuun kuulimme yllättäin, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä olisi solmittu välirauha. Se tuntui kummalliselta. Aamu-uutisissa kuulimme, että se olikin vain aselepo. Sen jälkeen lähti raskas ja pitkä junamme jyskyttelemään kohti pohjoista.

5.9.44. Matkamme jatkui edelleen Kouvolan ja Kuopion kautta pohjoiseen. Kuopiosta saivat jotkut hamstrattua viinaa ja Kajaaniin tullessa oli suurin osa humalassa.

6.9.44. Aamulla saavuimme Sotkamon asemalle, missä tapahtui purkaminen. Sen jälkeen jatkui marssi Kuhmoon, jonne oli matkaa 67 km. Saavuimme sinne saman päivän iltana. ------------

Tämän päiväkirjan kirjoittaja korpr. Pauli Kenttäkumpu kaatui 13.10.44 Lapin sodassa, Rovaniemen Taipaleenkylässä saksalaisen luodista. Synnyinseutu oli jo aika lähellä, nimittäin naapuripitäjässä Kemijärvellä.

Korpr. Pauli Verner Kenttäkummun muistolle

Synt. 26.10.1921, kaatui 13.10.1944

On ehtinyt kulua jo melkein vuosi siitä järkyttävästä ja sydäntä särkevästä viestistä, mikä tuli evakkokotiimme sinne kauas Pohjanmaalle, että Sinä rakas poikamme ja kultainen veljemme olet uhrannut nuoren ja toiverikkaan elämäsi isänmaan, uskonnon ja vapauden puolesta saksalaisten surmaamana Rovaniemen Taipaleenkylässä 13.10. v.1944. Sydämemme oli täynnä uskoa ja pelkoa, kun sota riehui ja Sinä Pauli olit siellä täyttämässä velvollisuuttasi toisten veljiesi kanssa. Sinä taistelit urhokkaana koko sota-ajan, etkä uupunut kesken. Olit toivossa vielä päästä siviiliin, kun olit valtaamassa kotiseutuja, mutta toisin määräsi Taivaan Herra. Sinunkin täytyi vuodattaa sydänveresi vihollisten luodeista.

Emme uskaltaneet aavistaa sellaista, kun Sinä Pauli lähdit viimeisen kerran lomalta, vaan Korkein salli sen niin tapahtua. Aikasi oli täyttynyt jo, vaikka vasta sarastava, tarmokas, rehellinen, nerokas ja reipas elämäsi ja luonteesi ei ehtinytkään täyteen päivään asti. Unohtumattoman ja kauniin muiston ehdit kuitenkin jättäää meille. Aina lomalla ollessasi kotona oli Sinulla paljon asiaa, hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa, sekä kerrottavaa. Mutta toisin oli, kun kävit viimeisen kerran lomalla toukokuussa. Et ollut iloinen, olit alaspainettu ja täynnä levottomuutta, etkä voinut tuskankyyneleitä pidättää. - Kun muistelee, nousee mieleemme väkisinkin katkera kysymys: "Nytkö paikkasi on kotona tyhjä? Nytkö kauniit suunnitelmasi jäivät kesken? Miksi näin varhain? Miksi et saanut Pauli elää vielä?". Usein käy raskaaksi askeleemme aivan surun ja murheen painosta.. Mutta Sinä Pauli et tiedä näistä, vaan lepäät siellä väliaikaisessa sankarihaudassa Oulussa. Emmekä saa nähdä leposijaasi, ennenkuin Sinut tuodaan kotikuntasi hautaan Kemijärvelle lepäämään rauhaisaa untasi satojen sankariveljiesi rinnalle valkoristin alle.

Omaiset

Sivun alkuun

 


Copyright © Viola Saarinen 2001