Muokattu 06.03.2014
|
Tarinan mukaan kolme meren takaa
tullutta mahtavaa viikinkiveljestä Helsing, Sibbe ja Borg saapuivat Uudenmaan
rannikolle ja päättivät jäädä asumaan tänne, ja näin Uudenmaan ruotsalaisasutus
olisi saanut alkunsa. Kukin veli rakensi tänne itselleen linnan. Veljeksistä Helsing
asettui Helsingin Vartiokylään, Sibbe Sipoon Sibbesborgiin ja Borg Porvoon Linnamäelle.
Samantapaisia kertomuksia kerrotaan kaikkialla maailmalla perustuen Raamatun tarinaan,
jossa Nooan kolme poikaa asuttivat maan vedenpaisumuksen jälkeen.
Nuorimpien
mahdollisten hiiliajoitusten, lähinnä 1300-luvulle ajoittuvien esinelöytöjen ja
1300-luvun lopulle osuvan seuraavan linnanperustamisperiodin takia linnan rakentaminen
olisi voinut tapahtua kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen hallituskaudella (1364-89).
Saksasta Ruotsiin tullut kuningas jakoi keskieurooppalaiseen tapaan ylhäisaatelisille
tukijoilleen läänityksiä, joita nämä saivat hallita ja verottaa mielensä mukaan.
Lujittaakseen asemaansa levottomuuksien ja mutkikkaan valtataistelun leimaamana
aikana monet lääninherrat perustivat pääosin puista rakennettuja pikkulinnoja.
Tänä aikana Suomeen perustettiin Raaseporin, Korsholman (Crysseborgh), Kastelholman,
Oulun, Euran Liinmaan (Vreghdenborg), Kokemäen Isoluodon (Åborgh) ja Uudenmaan
Wartholman linna. Näistä oli 1400-luvulla käytössä vain Raasepori, Korsholma ja
Kastelholma. Seuraava linnojen perustamiskausi oli vasta 1400-luvun lopulla, jolloin
rakennettiin Olavinlinna, Viipurin kaupunginmuuri, mahdollisesti Karjaan Grabbacka,
Halikon Vuorentaan, Paraisten Kuitian ja Sundholmin kartanolinnat.
Vartiokylän linnan mahdollinen rakennuttaja on tähän aikaan Ruotsin valtakunnan mahtavimmaksi noussut mies, drotsi Bo Jonsson Grip, joka hallitsi panttina koko Suomea, myös Porvoon voutikuntaa, 1300-luvun jälkipuolella. Toinen todennäköinen rakennuttaja on Turun linnan vouti ja Bo Jonssonin kuoltua 1386 Suomen laamaniksi nimitetty Jacob Abrahamsson Djäkn, joka sai Albrekt-kuninkaan 1387 antamalla kuninkaallisella oikeudella hallita Turun, Satakunnan ja Porvoon voutikuntia ja rakentaa linnakkeita ja linnoituksia hallitsemilleen alueille.
Vartiokylän linnan tapauksessa on tuskin kysymys kaksi kertaa keskiaikaisissa lähteissä 1395 mainittu Uudellamaalla sijaitseva uusi linna Wartholm ja sen voutikunta. Wartholmia ei ole voitu paikallistaa tarkemmin kuin Itä-Uudellemaalle. Vartiokylän löytöjen vaatimattomuus ja sijainti aivan voutikunnan, jos kyseessä on Wartholmin/Porvoon voutikunta, länsireunassa puhuu asiaa vastaan. Porvoon voutikunta mainitaan ensimmäisen kerran 1387.
Wartholm on viime aikoina liitetty Porvoon Husholmiin ja Sipoon Sibbesborgiin, jotka molemmat on nykyisin ajoitettu esinelöytöjen ja dendrokronologiatutkimusten perusteella 1300-luvun lopun lyhyeen linnanrakentamisvaiheeseen. Molemmat ovat vedenalaisin paaluvarustuksin varustettuja saarilinnoja, joissa on vallihautoja ja muurattuja rakennuksia. Tällaiset luonnontopografiaa hyödyntävät linnat ajoitetaan Ruotsissa 1200-luvun puolivälin ja 1400-luvun alun väliseen aikaan. Uusimmat linnatutkimukset osoittavat että aikaisemmin ajoitusperusteena käytetty varustusten kehitysaste on harhaanjohtava. Useat alkukantaisen rakenteensa perusteella aiemmin varhaiskeskiaikaisina pidetyt pienet maavallilinnat ovat saaneet alkunsa vasta 1300-luvun lopussa ja olleet käytössä harmaakivilinnojen kanssa samanaikaisesti. Näiden linnojen ulkomuotoon ovat vaikuttaneet linnarakennustekniikan kehityksen ohella merkittävästi myös maaston tarjoamat rakennusmahdollisuudet sekä rakentajan päämäärät ja varallisuus.
Porvoon Linnamäkeä ei voida myöskään sulkea kokonaan pois ajateltaessa, mikä linna Wartholm on ollut. Linnamäki on voitu rakentaa 1200-luvun puolivälissä tai lopussa tai 1300-luvulla, jolloin se on voinut toimia Albrekt Mecklenburgilaisen saksalaishenkisen hallinnon keskuspaikkana Wartholmin/Porvoon voutikunnassa. Tällöin Sibbesborg, ja mahdollisesti Vartiokylä, ovat toimineet paikallisemmalla tasolla alueen länsipäässä ja Porvoon Husholmen itäpäässä 1300-luvun lopulla. Teoriaa vastaan puhuu Vartiokylän muinaislinnamainen rakenne ja Vartiokylän ja Sibbesborgin vierekkäinen sijainti.
Kuningas Eerik Pommerilainen ja kuningatar Margareeta
syrjäyttivät 1389 vihatun Albrekt-kuninkaan ja voittivat lopulta myös taistelun
tämän kannattajia vastaan. Vuonna 1398 he antoivat käskyn purkaa Albrektin maahantulon
jälkeen rakennetut linnat ja linnoitukset, ”Itämaan puulinnat”. Useimmat pikkulinnat
katoavat lähteistä tämän jälkeen, vain kymmenkunta vuotta rakentamisensa jälkeen.
Kenties myös Vartiokylän linna hajotettiin ja hylättiin tällöin.
Helsinki
Vartiokylän linnavuori
Keskiaika (1300-luku)
Pk. 2034 09 Vuosaari,
x = 6679301, y = 2562270, z = 30,28
Sijaitsee Vartiokylänlahden pohjukassa
jyrkkärinteisellä kalliolla. Linnavuorta kiertää kylmämuurattu
kivinen vallitus, josta osia säilynyt. Toiminut lienee pakolinnana.
Koekaiv.
1973.
Kaiv. 2002.
Löydöt: KM 33374:1-1141.
(Kartta)
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Vartiokylän
linnavuori (Helsingin kaupungin museo)
Eeva-Liisa
Schulz: Helsingin Vartiokylän linnavuori (Museovirasto)
Karjaa
Bocklint
Linnavuori, rautakausi
Pk 2014 07, x = 6659593,
y = 2481731, z =
Blocklintin linnavuori sijaitsee Läppträsketin kaakkoisrannalla
pienellä mäellä. Kohdetta ei ole tarkrmmin tutkittu, mutta sijaintinsa
ja muotonsa vuoksi sopii hyvin muinaislinnaksi. Etelä- ja kaakkoispuolella
on suurista kivistä ja lohkareista tehty 56 m pitkä ja n. 3 m leveä
valli. Vallin koillispäässä mahdollinen n. 2 m leveä porttiaukko.
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Haveråkersberget
Linnavuori,
rautakautinen ja/tai keskiaikainen
Junkarsborg
Keskiaikainen
linnoitus
Pk 2014 09 Särkiä, x = 6671316, y = 2488289
Sijaitsi
alunperin Päsarträsketin järven Svartån niemessä. Nykyään
linnoitys on jäänyt keskelle Mustionjokea. Linna neliönmuotoinen
maavallein muodostettu keskuslinna ja vallihaudalla mantereesta erotettu esilinna.
Rakennusvaihe on kaivaustulosten perusteella ajoitettu 1100 ja 1200-lukujen vaihteeseen.
Ensimmäinen linna on tuhoutunut tulipalossa ja toinen linna on ajoitettu
rahalöytöjen perusteella 1300-luvun loppupuolelle. Linna mainitaa vuonna
1395 Bo Joninpoika Gripin perillisten panttiläänien joukossa. Linnaa
on pidetty Raaseporin linnan edeltäjänä. Linna sijaitsi keskiaikaisen
Rasa boolin eli verokunnan alueella (Raseborg / Rasan linna). Raaseporin rakentamisen
jälkeen linnoitusr menetti merkityksensä ja nimikin siirtyi uudelle
linnalle. Linnan itäpuolelta tunnetaan tiilentekopaikka ja vanhankansan mukaan
linnan liepeillä oli myös kalkkiuuni ja paja.
Kaivaukset: Aspelin
1891, Hackman 1892, Voionmaa 1937, 1951, 1952.
Löydöt: KM 2860
Mj.rek. 220 01 0088
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Sutarkulla
Linnamäki,
keskiaikainen
Sijaitsee kolmelta sivultaan jyrkällä mäellä.
Mäen eteläreunaa kiertää leveä maa-aineesta ja kivestä
tehty valli, jonka eteläpuolella reunoiltaan jyrkäsi viistetty terassi,
ehkä esilinna. Rakenteen perusteella keskiaikainen.
Karjalohja
Pöykärin Linnamäki
Linnavuori, rautakautinen ja/tai
keskiaikainen
Pk 2014 09, x = 6676989, y = 2485596, z =
Linnamäki
sijaitsee Hauraveden soistuneen lahden rannalla. Linnan loiva pohjoissivu on varustettu
kivimuurilla. Muut sivut ovat hyvin jyrkkiä. Linnavuorta ei ole tutkittu.
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Uusipöyli
Linnavuori, rautakautinen
ja/tai keskiaikainen
Pk 2014 09, x = 6677862, y = 2486972, z =
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Porvoo
Isolinnamäki
Muinaislinna
Pk 3021 02 Porvoo, x = 6699506, y = 3425848, z =
Pohjakaavaltaan nelikulmaiseksi leikattu harjumuodostelma. Isolinnamäellä näkyvät
rakennejäänteet ovat keskiajalta, jolloin mäki varustettiin vallein ja puusta
tehdyin paalutuksin. Vallit kuivahautoineen ovat helposti nähtävissä, puurakenteet
lahonneet jäljettömiin. Uusimpien tutkimusten mukaan linnamäellä on
ollut kaksi käyttövaihetta. Ensimmäinen 800-luvulla ja toinen 1300-luvulta
kuningas Albreckt Mecklenburgilaisen aikana. Linnan perustajana pidetään
Jakob Abrahaminpoika Djäkeniä, joka nimitettiin Suomen laamanniksi 1386.
Linna mainitaan historiallisissa lähteissä 1387. Vuonna 1396Albrectin
rakennuttamat linnat määrättiin purettavaksi. Tällöin
myös Porvoon linna Wartholm hylättiin.Porvoon vanhan pappilan takana
on pysäköintipaikka ja opasteet alueelle.
Kaiv.: Aspelin 1886, Rinne 1907-8,
Edgren 1971.
Löydöt: KM 2480, 5212, Porvoon museo.
Mj.rek.
612 01 0025
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Husholmen
Linnanpaikka, keskiaika
(1300-luku)
Pk. 3021 05 Ebbo, x = 6699612, y = 3437197, z = 12
Husholmen
sijaitsee Pernajanlhden länsirannalla. Tutkimuksissa on löydetty kahden
rakennuksen perustat mäen laelta ja linnan alemmalta tasanteelta yhden sekä
niemen ympäriltä paaluvarustuksia.
Koekaiv. 1947, 1956.
Kaiv.
1995, 1996.
Löydöt: KM 96013
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Sipoo
Sibbesborg
Linnavuori, keskiaika
Pk. 2043 10 Hangelby, x = 6687487, y = 2573147;
z =
Kallioinen niemeke, joka on erotettu ympäristöstään
kahdella vallihaudalla.Keskiaikaisesta linnoituksesta on näkyvissä linnakallio
sekä sen pohjois- ja luoteispuolen kiertävät kaksi vallihautaa ja maavallia. Veteen
n. 30-40 m päähän kalliosta tehty paaluvarustus esti laivoja rantautumasta
linnavuorelle. Linna oli rakennettu kivestä ja tiilestä, josta ei ole
jäljellä kuin maan peittämä perustus. Aiemman käsityksen
mukaan linnan ovat perustaneet tanskalaiset ristiretkeläiset 1100- tai 1200-
luvulla. Tuoreimmam tutkimuksen mukaan Sibbesborg olisi rakennettu osaksi kuningas
Albreckt Mecklenburgilaisen linnaläänijärjestelmää 1300-luvun
lopulla.
Kaivaus: Rinne 1909.
Löydöt: KM 5454.
Mj.rek. 753
01 0020
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Siuntio
Skällberget
Linnavuori,
rautakausi tai varhaiskeskiaika
Pk 2032 03, x = 6672647, y = 2503424, z =
Skälberget
sijaitsee Siuntion kirkon ja Tjusterbyn kartanon välissä. Linnavuoren
pohjois- ja itäreunat ovat jyrkät. Etelässä on kaksi itä-länsi-suuntaista
vallia. Ne on tehty kallion kapeimmalle kohdalle. Vallit on suurehkoista kivistä
ja maaaineksesta tehtyjä. Linnavuoren laki on pieni ja puolet Skälbergetin
mäestä. Kohde on muuten tutkimaton, mutta ajoitettu rautakauden lopulle.
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Tammisaari
Bonäsholmen
Linnavuori, rautakautinen ja/tai keskiaikainen
Pk
2014 02, x = 6662811, y = 2464656, z =
Katso
tarkemmin karttapaikan kartasta
Copyright © Juha Sinivaara 2006