Antti Korpi

Antti Korvesta

Antti Korpin suurtilan Korppilan mukaan Rantasalmen keskusseutua muutaman kerran nimitetään Korpinsalmen kyläksi. (s.133)

Rälssimies Antti Korpin tilaan Kolkontaipaleen Korppilassa kuului laaja, Lapinlahden Alapitkän tienoilla sijaitseva eräomistus. (s.136)

Antti Korppi Rantasalmen Korppilasta mainitaan rälssimiehenä Savossa Kustaa Vaasan hallituskauden päättyessä v. 1562. (s.201)

Antti Korppi kuului Savonlinnan ratsumiehiin jo 1552 ja sai osittaisen verovapauden 1556. Tämä entinen Savonlinnan kirjuri toimi näihin aikoihin voutina Uudellamaalla. Siinä ominaisuudessa hän kuului Helsingin kaupungin perustajiin. (Hän on vanhin savolainen, joka on saanut nimikkokadun Helsingissä: Antti Korpin tie) Myöhemmin hän toimi Virossakin. Rantasalmelaisen 17 veromarkan tilansa hän omisti vuoteen 1570 asti. Häntä seurasi Olavi Antinpoika Korppi ja 1573 Antti Korpin vävy Pietari Olavinpoika Kirjuri, Suur-Savon kirjuri ja myöhemmin vouti, josta käytettiin myös Korppi-nimeä. Hänet mainitaan viimeisen kerran 1597, jona vuonna nuijamiehet polttivat Korppilan. Tila oli aluksi leskellä, mutta jakautui sitten kolmelle omistajalle. Näistä koko Korppilan kokosi jälleen yhteen Lauri Yrjänänpoika Posa, Pien-Savon jalkaväkilippukunnan päällikkö, jolla oli 1617 nimissään peräti 33 2/3 veromarkkaa. (s.213)

Rantasalmella oli jo pari myllyä ratsumiehillä: Henrik Jaakonpojalla ja Antti Korpilla Säynätjärvenjoessa ja Paavali Kirjurilla Kotkajärvenjoessa. (s.406)

Keskimmäisenä oikeusasteena olivat 1500-luvulla laamanninkäräjät. Savo kuului aikakauden alussa Etelä-Suomen laamannikuntaan. Laamannina olivat Eerik Fleming ja hänen jälkeensä vuodesta 1549 Henrik Klaunpoika Horn. Heidän antamiinsa tuomiokirjeisiin vedottiin joskus käräjillä ja veronpanoissa. He ovat itsekin silloin tällöin pitäneet laamanninkäräjiä Savossa. Laamanninsijainen Antti Korppi, hyvin tuntemamme rantasalmelainen vapaamies, istui 1562 laamanninkäräjiä samanaikaisesti kihlakunnankäräjien kanssa. Hornin seuraaja Klaus Eerikinpoika Fleming teki itse laamanninkäräjäkierroksen Savoon 1566 30-henkisen seurueen kanssa. (s.487)

Vanhoja keskiaikaan saakka palautuvia tuomiokirjeitä täältä ei ole tallella kuten Länsi-Suomesta. Niille lienee ruvettu antamaan suuremmassa määrin arvoakin vasta 1500-luvun puolella, jolloin maanomistus sai vakiintuneet muotonsa. Uuden ajan alkupuolella tuomiokirjeitä oli jo talonpojillakin; mm. vanhimmissa tuomiokirjoissa niihin vedotaan kymmenkunta kertaa. Ne jäävät enimmäkseen maininnan varaan. Vanhimmat sanamuotoaan myöten tunnetut - nekin vain kopioina - ovat Antti Korpin antama laamanninkirje vuodelta 1562 ja Juhana Laurinpojan antama kihlakunnan tuomiokirje vuodelta 1576. Tällaisille asiakirjoille annettiin oikeudessa suurempi todistusvoima kuin suupuheille, mutta niiden hankkiminen maksoi, ja savupirteissä ne säilyivät huonosti. (s.500)

1540-luvun alussa kehotettiin vouteja ja heidän veroisiaan varustamaan ns. kyttiä (skyttare), jotka olivat palkkaa nauttivia ratsumiehiä. Savonlinnan läänissä oli 1543 18 tällaista ratsumiestä, joista Savonlinnan päällikkö Klemetti Kirjuri yksinään varusti viisi, ja vuoteen 1552 näiden luku oli kasvanut 25:een (Antti Korppi varusti yksinään 4 miestä). Jalkaväkeä oli Savonlinnassa ja Savonlinnan läänissä kaikkiaan 68. Kaiken kaikkiaan maakunnassa oli siis vain 150 miestä vakinaista väkeä, mistä yli puolet ratsuväkeä. (s.610)

Lähde :Kauko Pirinen: Savon historia II:1 osa

Rälssimiesten sinettejä, Antti Korpi