Muokattu 19.05.2020

Viiri, Viiripää


Perustuu suurelta osin Ilkka Väättin Perä-Pohjolan sukututkimuseuran kuukausikokouksen 20.4.2013 esitelmään.

Viiripää-sukunimi muodostui todennäköisesti Viirin-talon perustajan aiemman ammatin mukaan. Heikki Paavonpoika Viiripää oli entinen sotilas (knecht). Hän saattoi olla Ounasjoen Tapion tilan hankkima ammattisotilas. Viiripää-nimi voi viitata myös Karjalan suuntaan, josta tavataan runsaasti pää-loppuisia sukunimiä. Kemijokilaaksossa mainitaan 1500- ja 1600-luvuilla myös sukunimet: Valkeapää, Jauhopää ja Visapää. Jaakko Fellmanin keräämän perimätiedon mukaan Viirin suku oli Karjalasta kotoisin. Laatokan Karjalassa ja Karjalan Kannaksella nimi muotona on ollut Viiru. Viiripää lieneekin ollut alun perin kuvaava lisänimi myös liikanimi, joka kuvaa henkilön levotonta luonnetta. Lönnrotin sanakirjassa (1880) mainitaan käsite wiiripää, levoton. Nimiarkistossa säilyneen perimätiedon mukaan Heikki Viiripää oli uhkarohkea sotilas (nii oli viripää, että tuli kolttii tapettavaksi). Kotiseutuun viittaa myös tieto, että Heikki Paavonpoika oli lähtenyt nimenomaan Karjalaan pakoon sotapalvelusta.9
 
TAULU 1

I. Heikki Paavonpoika Viiripää, s. mahd. n. 1575, vuonna 1607 perustettu ¼ manttaalin uudistalo oli veroautiona lähes koko ajan. Heikki Viiripää asui vuonna 1610 Ounasjoen Tapion kyläkunnan alaosassa. Samoihin aikoihin hänet mainitaan asiakirjoissa kaatumatautiseksi (brottfellings). Väätti pitää mahdollisena, että Viiripäällä oli torppa Nivankylässä, asuinpaikka Tapiossa ja myöhemmin uusi torppa Meltauksessa. Vuoden 1622 veroselityksessä mainitaan, että isäntä on vanha sotilas ja huonemies, jolla on kaksi lehmää. Kahden vuoden kuluttua mainitaan, että isäntä on kirjoitettu sotilaaksi, mutta hän karkasi Karjalaan. Karjalalla tarkoitetaan varmaankin Vienan Karjalaa. Ainakaan koko perhe ei muuttanut itärajan taakse pysyvästi, sillä vuosikymmenen kuluttua Heikin poika oli uudisasukkaana Kemihaarassa nykyisen Viirinkylänä tunnetussa paikassa. Heikki Paavonpoika Viiripää luopui Nivankylän torpastaan, vietti kiertävää elämää ja asui myöhemmin Meltauksessa. Hänet mainitaan vielä vuoden 1642 veroselvityksessä Ounasjoella: Heikki Viiripää, rullista poistettu vanha sotilas, asuu yhdessä eukkonsa kanssa omassa torpassaan, yhteensä 2 henkeä.

II. LAPSET:

1. Juho Heikinpoika Viiripää, taulu 2.

TAULU 2

II. Juho Heikinpoika Viiripää, s. noin 1604. taulusta 1, Juho Heikinpoika Viiripää, jota Väätti pitää melkoisella varmuudella Heikki Paavonpoika Viiripään poikana, perusti ¼ manttaalin uudistilan Ounasjoen Meltaukseen 1620-luvun puolivälissä. Vuonna 1627 Viiripään torpassa oli kaksi lehmää ja kahden tynnyrinalan viljakylvö. Isäntä mainitaan verolähteissä usein rutiköyhänä (utfattig) ja mainitaan vuoden 1630 väenottoluettelossa isäntien joukossa 26-vuotiaaksi.2 Viiripään uudistalossa oli kuitenkin viisi lehmää vuonna 1635. Juho Viiripää luopui talostaan ja muutti 1640-luvun alussa Kemihaaran, joka oli erotettu Korkalon kylästä 16258. Talo jäi iäkkäiden vanhempien asuintorpaksi ja autioitui 1640-luvun aikana.3 Viirin talo nousi silloisen Kaarekosken (nykyisen Koskensaaren pohjoispuolellla) yläpuoliselle alavalle rantamaalle vanhalle asuinkentälle, noin vuonna 1640. Paikalla oli ilmeisesti asunut jo aikaisemmin Jaakko Heikinpoika2. Viirinkylän nimi tulee ensimmäisen nimetyn talon mukaan. Talo taas sai nimensä ensimmäisen asukkaansa Viiripään mukaan. Hänen uudistilansa oli edelleen ¼ manttaalin suuruinen. Veroselvityksessä vuodelta 1642 löytyy seuraava lausunto: "Jöns Wijripää ofärdigh och lam, röker medh hustron och 5 onytdiga små barn. - Juho Viiripää rampa ja halvaantunut, pitää savua yllä vaimonsa ja viiden alaikäisen lapsensa kanssa." Viirin uudistalo oli usein rutiköyhä ja veroautiona 1640-1660-luvuilla. Juho Viiripää toimi isäntänä vuosina 1642-1669. Veroautiokauden aikana tilalla kuitenkin asuttiin ja maksettiin autiorahaa.  Vuonna 1654 mattaalikuku oli edelleen ¼. Vuonna 1655 Juho toimi tilapäisesti nostomiessotilaana, vaikka oli vammainen. Emäntä vastasi tilapäisesti talon pidosta vuonna 1664. Viiripää oli silloin rutiköyhä tila.

III. LAPSET:

1. Juho Juhonpoika Viiripää,  s. noin 1640, k. noin 1721, taulu 3.
2. Marketta Juhontytär Viiripää, k. 1703.

TAULU 3

III. Juho Juhonpoika Viiripää, s. mahd. noin 1640, k.n. 1721, taulusta 2. Seuraava isäntä Juho Juhonpoika Viiripää toimi Viirin tilan isäntänä vuosina 1671-1697. Syrjäisessä paikassa sijainnut talo oli suurissa vaikeuksissa 1670-luvun puolivälissä. Navetassa oli vain yksi vasikka. Isäntä joutui vuonna karhunkaatohommissa 1676 sen raatelemaksi2 (biörn slagit). Samana vuonna perheellinen velimies Heikki Juhonpoika joutui sotilaaksi. Veroluku laskettiin vaikeuksien ja rutiköyhyyden takia 1/8 manttaaliin. Juhon vaimo Anna Heikintytär mainitaan talossa vuodesta 1674. Talon emäntänä mainitaan kuitenkin vuonna 1683 Kaarina Heikintytär (vaimon sisar vai kirjoitusvirhe?) ja vuosina 1688-1689 Riitta-niminen henkilö (mahdollisesti tytär) sekä vuodesta 1695 taas Anna-emäntä. Vuonna 1694 tytär Riitta avioitui ja muutti Kuusamoon, toinen  tytär Kaarina meni piiaksi Raudanjoelle ja kolmas tytär Anna avioitui Kemijärven Könöseen. Suurten nälkävuosien aikana perheen lapset alkoivat huolehtia talon isännyydestä ja raihnaisista vanhemmista. Ilmeisesti toiseksi vanhin tytär Kaarina Juhontytär Viiripää vastasi taloudesta vuosina 1697-1700 kunnes hänen nuori veljensä Juho ryhtyi isännäksi. - Puoliso Anna Heikintytär (Mommo), s. noin 1638, haud. 22.6.1728 Rovaniemelle.

IV LAPSET:

1. Riitta Juhontytär Viiripää, s.n. 1671, k. 30.03.1751 Rovaniemiellä 80-vuotiaana.Taulu 4.
2. Kaarina Juhontytär Viiripää, s.n. 1685, piiaksi Raudanjoen taloon 1702-04, jonka jälkeen kotona 1705-1707.
3. Juho Juhonpoika Viiripää, s.n. 1680, taulu 5.
4. Anna Juhontytär Viiripää, s.n. 1688. - Puoliso kemijärveläinen Matti Laurinpoika Könönen, s.n. 1675. Rovaniemellä ainakin 1710-1719.
5. Valpuri Juhontytär Viiripää, s.n. 1683, kuoli 22.4.1712, hänkin vain 29-vuotiaana.

TAULU 4

IV. Riitta Juhontytär Viiripää, s. noin 1671, k. 30.03.1751 Rovaniemi. Taulusta 3. - Puoliso Heikki Heikinpoika Könönen, s. noin 1687, k. 10.03.1732 Rovaniemi. Muuttivat Kemijärveltä 1707 tienoilla Rovaniemen Viiripäähän. Vuonna 1720 Heikki Viiriä syytettiin käräjillä luvattomasta helmien myynnistä. Heikki puolustautui, että hänen taloutensa oli joutunut suuriin vaikeuksiin vihollisten tehtyä ryöstöretken Kemihaaraan Isonvihan aikana, ja hänen oli  hätätilassa pakko myydä pyytämänsä helmet. Iäkäs vanhaisäntä, syytinkiläinen Juho Viiri kuoli vuonna 1721 ja hänen puolisonsa Anna Heikintytär (Mommo) ilmeisesti vuonna 1728. Heikki Könönen eli Viiri elätti itsensä talollisena, jokimiehenä ja postinkantajana (påstförare). Postimiehenä toimiminen vapautti talon sotamiehen pidosta. Vuonna 1728 Viirin ¼ manttaalin perintötilan rekisterinumeroksi tuli Kemihaara 3. Samana vuonna talossa asui henkikirjojen mukaan Heikki Viiripää (Wijripä), vaimo Riitta ja piika Maria. Viiripään talo periytyi isäntäväen perilliselle vuonna 1731. Nuori isäntä Heikki Heikinpoika Viiri ja vaimo Kaarina Heikintytär Vitikka avioituivat tammikuun lopussa 1732. Katso Könönen - Kenttäkumpu suku taulu 7.

V. LAPSET:

1. Heikki Heikinpoika Viiri (Wijripää), s. 1714, k. 10.08.1797 Rovaniemellä. Taulu 6.
2. Tuomas Heikinpoika Viiri (Wijripää), s. 1716, k. 20.03.1793 Rovaniemellä 78-vuotiaana. - Puoliso Anna, s. 1710.

TAULU 5

IV. Juho Juhonpoika Viiripää, s. noin 1680. - kuoli 1709, n. 29- vuotiaana. 1700-luvun alussa Viirin talossa asuivat vanhukset Juho ja Anna, isäntä Juho, tyttäret Kaarina, Riitta ja Anna sekä renki Iisakki, joka joutui sotilaaksi vuonna 1703. Viiripään talon viljasato oli vuonna 1706 kohtuullinen: 2/3 tynnyriä ruista ja tynnyri ohraa. Vaikeuksista huolimatta Viirin talo oli ¼ manttaalin perintötalo (skattehem). Naimaton nuori-isäntä Juho Juhonpoika Viiripää kuoli yllättäen vuonna 1709, n. 29-vuotiaana. Kemihaaran Viirin talo siirtyi vähitellen kemijärveläisten vävyjen haltuun. Kemijärveläinen isäntärenki Mikko Yrjönpoika Jaakola huolehti isännyydestä tilapäisesti alkuvuodesta 1710. Viirin perheen vävy Matti Laurinpoika Könönen  muutti vaimonsa Anna Juhontytär Viiripään kanssa tilalle. Heidän isännyytensä kesti 1711-1719. He muuttivat Inkeröisen eli Auttin autiotilalle 1720-luvun alussa. Tämän jälkeen isäntinä toimi Heikki Heikinpoika Könönen ja Riitta Juhontytär Viiripää, taulu 4.

TAULU 6

V. Heikki Heikinpoika Viiri (Wijripää), s.  1714, k. 10.08.1797 Rovaniemellä 83-vuotiaana. - Puoliso Rovaniemellä 1732 Rovaniemellä Kaarina Heikintytär Vitikka, s. 1702, k. 27.12.1774 Rovaniemi 74 -vuotiaana, k.syy: yskänkuume.

VI. LAPSET:

1. Riitta Heikintytär Viiri (Wijripää), s. 06.09.1733 Rovaniemi, k. 1.8.1792 Rovaniemellä.
2. Heikki Heikinpoika, s. 1735.
3. Kaarina Heikintytär Viiri (Wijripää), s. 06.01.1737 Rovaniemi.
4. Tuomas Heikinpoika Viiri (Wijripää), s. 16.09.1739 Rovaniemi, Kemihaara.
5. Matti Heikinpoika Viiri (Wijripää), s. 16.01.1747 Rovaniemi, k. 27.03.1827 Rovaniemi. Haudattu 1.4.1827 Rovaniemelle. - Puoliso Kaarina, s. 1730.
6. Anna Heikintytär
6. Juho Heikinpoika Pauna eli Viiri, talollinen, s. 10.12.1749 Rovaniemi, k. 25.04.1815 Kemijärvi, Ylikylä. Puoliso Brigitha Påhlintytär Luiro, s. noin 1748. Vih. 26.12.1773 Rovaniemi.

Lähteet:
  1. Ahvenainen, Jorma: Rovaniemen historia II, 1632-1960, Rovaniemi 1970.
  2. Enbuske, Matti: Ankarat ajat 1630-luvulta Isoonvihaan. Teoksessa Kotatulilta savupirtin suojaan. Rovaniemen historia vuoteen 1721. Rovaniemi 1996.
  3. Enbuske, Matti: Kemihaaran yläosan ja Kemijärven ensimmäiset talonpojat. Teoksessa Kotatulilta savupirtin suojaan. Rovaniemen historia vuoteen 1721. Rovaniemi 1996.
  4. Enbuske, Matti: Rovaniemen pitäjän tilaluettelo 1600-luvulta vuoteen 1880, Kemihaara. Oulu 2000.
  5. Enbuske, Matti: Vanhan Lapin valtamailla, Helsinki 2008.
  6. Pohjanmaan jalkaväkirykmentti ruodutusluettelo, 1640, Kemin pitäjä (Kemi Sockn), WA773.
  7. Puuronen Vesa, Yläkemijoen kylien varhaisvaiheita ja Matka Yläkemijoella vuonna 1894 / artikkeli Yläkemijoen historiaan 2014, http://ylakemijoenhistoria.wordpress.com/vanttauskoski.
  8. Outakoski, A.: Rovaniemen historia I, Rovaneimen seudun vaiheita vuoteen 1631, Vammala 1965.
  9. Vahtola, Jouko: Kiinteän asutuksen synnystä kappeliseurakunnan perustamiseen. Teoksessa Kotatulilta savupirtin suojaan. Rovaniemen historia vuoteen 1721. Rovaniemi 1996.
  10. Väätti, Ilkka: Rovaniemi I taloja ja sukuja 1543-1720. Täydennetty ja korjattu versio. Luettu 18.12.2019.

Sivun alkuun

Copyright © Juha Sinivaara 2020

webmaster