Etusivulle |
Muokattu 19.10.2019
|
Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen oli Bengt Jönsinpoika, josta polveutuu eräs Suomen vanhimpia vielä eläviä aatelissukuja. Hänen saamassa rälssikirjeessä 12.11.1476, kuvataan vaakunakilpi, joka ensimmäisiä kertoja Suomessa annetaan periytyväksi, "sinisellä pohjalla leijonanpää, kieli ulkona, ja kaksi lippua kypärissä ja vesilehti kummassakin lipussa". Mutta ainakin 1500-luvun puolivälistä 1600-luvun alkupuolelle suku kuitenkin käytti vaakunassaan liljaa ja sarvea. 1634 pari suvun jäsentä sai alkuperäisen vaakunakilven uudelleen vahvistetuksi, ja 1638 suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneen kirjoihin.1 Jully Ramsay piti Maskun kihlakunnantuomaria Jöns Bengtinpoikaa Bent Jönsinpojan isänä, mutta sille ei löydy lähteistä varmistusta.
Bengt Jönsinpoika, asemies; porvari Turussa; valtiohoitaja Sten Sturen aateloima 12.11.1476 5; lahjoitti 1479 vaimonsa kanssa Poutun tilan Nousiaisten pitäjässä Naantalin luostarille saaden kivitalon Turusta. - Puoliso Beata Erikintytär, vanhemmat asemies Erik Abjörninpoika ja Margit Jönsintytär Tavast (Katso Tavast-suku, taulu 8). 2
Poika:
Michel Bengtinpoika, Sauvon Liesniemen herra; asemies 1514; mainitaan 1530, mutta oli kuolleena 1536. - Puoliso (2.) Brita (Beata?), hänen ensimmäisessä aviossaan; laamanni Olof Erikinpojan (Katso Stålarm-suku, taulu 2) sisarentytär; eli vielä 1570; 2. puoliso kirjuri Per Mattsinpoika, jolta hän sai huomenlahjana Kaarinan pitäjästä Kosken tilan, ja joka omisti Sauvon Martbölen 1565-68.
Lapset:
Anna Michelintytär. - Puoliso 1546 Gustaf Nilsinpoika (Katso Stiernkors, nuorempi suku, taulu 2), jolta Anna sai huomenlahjana Taivassalon Vuoren; puolisoiden jälkeen suoritettiin perinnönjako 12.8.1588.
Lähteet:
Copyright © Juha Sinivaara 2001-2019