Eerik kuningas antoi 7.12.1407 joukon seuraavanlaisia rälssikirjeitä.

Tanskan, Ruotsin, Norjan, Vendin ja Göötan kuningas ja Pommerin herttua, teemme tiettäväksi tällä avoimella kirjeellämme, että me sen palveluksen ja uskollisuuden johdosta, jota tämä kirjeensaaja, meidän rakas palvelijamme [Henrik Olavinpoika], meille ja valtakunnalle tähänasti on tehnyt ja edelleen tämänjälkeen uskollisesti on tekevä, niinkauan kuin hän elää, äärimmäisiä voimiansa myöten, olemme suoneet ja antaneet hänelle ja hänen jälkeentulevaisillensa ja oikeille perillisillensä heihin itseensä ja tiloihin nähden, jotka hän nyt oikeudella omistaa, joka suhteessa sellaisen vapauden ja rälssin, jollaista muut meidän rälssimiehemme valtakunnassa oikeudella nauttivat ja omistavat, sellaisella edellytyksellä ja ehdolla, että hän, hänen jälkeentulevaisensa ja perillisensä elämänpäivinään ovat varustettuina haarniskalla ja aseilla meidän ja valtakunnan palvelukseen, sen mukaan kuin valtakunnan lakikirja osoittaa. Kiellämme siis kaikkia voutejamme ja virkamiehiämme ja kaikkia muita, keitä he lienevätkin, mainitulle [Henrik Olavinpojalle] tätä vastaan häiriötä tai vääryyttä tekemästä, kostomme uhalla."

Tälläisen rälssikirjeen saivat ainakin seuraavat kolmetoista henkilöä:

Paavali Karpalainen, Gunnar Trolle, Eerik Kuhmisista (Perniöstä), Olavi Bonpoika (Boose?), Olavi Jönsinpoika, Sune Sunenpoika (Ille), Filip Laurinpoika, Jöns Antinpoika Kemiöstä, Vibrud Kortumme, Olavi Björninpoika ja Maunu Torsteninpoika (myöhempää Fogelhufvud-sukua), ja esi-isäni Niilo Tavast ja Henrik Olavinpoika (Horn).

Lähde: Historiallinen Arkisto XXVII, 5. Horn-suvun alkuhistoria, Piirteitä Suomen aateliston oloista keskiajan loppupuolella, Kaarlo Blomstedt, Helsinki 1918.

Copyright © Juha Sinivaara 2001-2005