Metsää oli vuonna 1808 ollut 1755 tynnyrinalaa, mutta uudisraivaukset olivat vähentäneet sen määrää ainakin kahdellasadalla tynnyrinalalla. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana oli kiinnitetty huomiota myös metsänhoitoon ja alaisilta olikin kielletty häädön uhalla kaikki metsäntuotteiden myynti.
1852
Katselmuksessa käytiin läpi kaikki kartanon, lampuotitilojen ja
torppien rakennukset, pellot ja metsät. Kartanon päärakennuksesta
kerrotaan, että se oli edellisen rusthollin haltijan rakentama
lautavuorattu ja punamullattu 30 kyynärää pitkä, 16 kyynärää leveä ja 5
kyynärää korkea puinen rakennus. Siinä oli kaksinkertainen lauta- ja
tuohikatto. Rakennus oli jaettu saliin, neljään kamariin, keittiöön ja
eteiseen, jossa oli kaksi komeroa. Huoneet oli täydellisesti
sisustetut, lattia oli trossipohjainen. Ikkunat ja ovet oli varustettu
rautasaranoilla ja -lukolla. Tulisijoista kolme oli
kaakelipinnoitettuja, lisäksi oli kolme piisiä, keittiössä tiilestä
rakennettu. Kolme huoneista oli tapetoitu, kolme rapattu
kalkkilaastilla. Kaikki oli maalattu ja salin katto oli vuorattu
kankaalla. Koko rakennus oli kelvollisessa kunnossa paitsi vesikatto,
joka pitäisi vuorata uusilla laudoilla ja katon yläpuolinen piippu
muurata uudelleen...
Wallenstråhlen kuoleman jälkeen, vuonna 1858 suoritetussa
perunkirjoituksessa Lyttylän kartanon karja käsitti 3 hevosta, 33
lehmää, 2 sonnia, 4 härkää, 11 hiehoa, 8 vasikkaa, 49 lammasta, 6 sikaa
ja 9 kanaa. Pesän jäämistö arvioitiin 17497 ruplan 44 kopeekan
arvoiseksi.
Lähteet: Lyttylän historia 1500 -luvulta
nykypäivään: Kauko Viro & Ari Viro, 2007
Copyright
© Juha Sinivaara 2019